Taidemuseon Mannerheim-näyttely herättää tunteita

Mikkelin taidemuseon väistötilat kauppakeskus Akselissa avautuvat lauantaina 8.6. Ensimmäisenä näyttelynä on Jani Leinosen (kuvassa) kantaaottava, osittain jopa provokatiivinen katsaus Mannerheimiin. Kaupungin viestintätiimi kävi näyttelyn tiedotustilaisuudessa.

Mikkelin kaupungin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen on helpottunut. Uutuuttaan kiiltelevät taidemuseon tilat ovat valmiit ottamaan yleisön vastaan. Perustoiminta pääsee jatkumaan pitkään jatkuneen muuttoruletin jälkeen.

– Viimeinkin olemme tässä vaiheessa, Karttunen sanoo.

– Muutto graniittitalosta työllisti meitä paljon, mutta nyt voimme keskittyä olennaiseen eli tarjota yleisölle näyttelyitä.

Mikkelin kaupungin vuokrasopimus Akselin tiloista on viisivuotinen, mukaan on lisätty kahden vuoden optio. Päätöksiä taidemuseon pysyvästä sijoittumisesta ei vielä ole tehty. Vanha graniittitalo on myytävien kiinteistöjen listalla. Sinne ei liene paluuta, Karttunen arvelee. Vanha rakennus on kärsinyt sisäilmaongelmista ja sen fasiliteetit eivät enää vastaa museoalan tarpeita.

”Taide on fiktiota!”

Taidemuseon amanuenssi Paula Hyvönen kertoo, että väistötilojen toiminta haluttiin aloittaa jollakin sellaisella, joka jää ihmisten mieleen.

– Ajatus suuntautui Mannerheimiin, joka on keskeisessä roolissa Mikkelin historiassa, Hyvönen kertoo. Ensimmäinen palaveri uudesta näyttelystä taiteilija Jani Leinosen kanssa pidettiin tammikuussa.

– On erityistä, että näyttely on kerännyt huomiota jo ennen kuin se on alkanut, taiteilija Jani Leinonen kertoo.

Huomio on silti odotettua. Leinonen on tullut Mikkeliin, Suomen sotien päämajakaupunkiin. Hän on itselleen uudella maaperällä, vaikka hän tietää vanhat debatit, jopa sen että marsalkan patsas siirrettiin ja että puoli kaupunkia oli katsomassa. Mutta hän on kuitenkin ylpeä saavutuksestaan. Tuskin koskaan Mikkelissä on Mannerheimia kuvattu niin kuin hän teoksillaan tekee. Ja Leinonen tekee sen ajatuksia herättävällä tavalla.

– Taide on fiktiota! Leinonen hihkaisee.

– Kyseessä on keino käsitellä asioita, joita ei ole olemassa tai joiden toivoisi olevan olemassa, taiteilija jatkaa viitaten teostensa fiktiiviseen maailmaan – uuden Mannerheim-muistomerkin suunnittelukilpailuun.

Kyseessä on tietenkin leikki ja vitsi. Vai onko sittenkään? Olisiko jossakin maailman ajassa ja ulottuvuudessa mahdollista, että Leinosen kilpailu olisikin totisinta totta? Tämän kaiken lisäksi museovieraat voivat oikeasti äänestää suosikkiaan muistomerkkikilpailun finalisteista.

– Tavoitteena on, että yleisön äänestämä voittaja korvaa nykyisen Mannerheimin patsaan Mikkelissä. Vaikka tietysti se ei taida toteutua… mutta eihän sitä tiedä! Leinonen tuumii.

Tarkoitus herättää tunteita ja mietintää

Taiteen tehtävänä on herättää tunteita. Vanha klisee pätee aina. Tämän toteaa myös Jani Leinonen. Hänen Mannerheim-näyttelynsä herättää myös mietintää, ripauksen kyseenalaistamista ja syvimpien tuntojen tutkiskelua. Teokset eivät myöskään ole sitä, miltä ensisilmäykseltä näyttävät. Ne kätkevät sisäänsä voimakkaita kuvia, kauhun ja kuoleman kirkumisia, sodan melskettä ja sielua raapivia ihmiskohtaloita.

– Mannerheim oli sotilas. Hyvän sotilaan ominaisuudet ovat sellaisia, jotka eivät välttämättä tee ihmisestä hyvää, Leinonen pohtii.

Teostaan varten Leinonen tutustui Mannerheimin historiaan. Myyttinen kuva Suomen marsalkasta alkoi hahmottua konkreettiseksi näkemykseksi ihmisestä.

– Tunnetusti ihminen ei ole vain yhtä asiaa. Kaikissa on eri piirteitä, Leinonen sanoo.

Mannerheim oli ammattisotilas ja hän oli ihminen. Hänen historiansa, johtamistyylinsä, tekonsa, tapansa ja perintönsä elävät tavalla tai toisella yhä. Mikkelissä ja muualla. Leinosen teokset ovat kuitenkin pelkistetyn mustavalkoisia. Ehkä sekin piirre tarjoaa jonkinlaisen sanoman? Tai ehkä ei.

Taidemuseon ensimmäinen näyttely on väkevä ja ajatuksia herättävä. Se on provosoiva, jos sen antaa olla provosoiva. Bonuksena näyttelyssä on myös Leinosen teos amerikkalaisen pikaruokaketjun ja uskonnollisen symbolin yhdistämisestä. McJesus-krusifiksi on kuin räjähtävä encore taidemuseon ensimmäiselle näyttelylle: Se luo mieleen kaaoksen. Nyt jos koskaan kantaaottava ja ristiriitainen taide-elämys on saapunut päämajakaupunkiin.